Dar es Salaamin satama on haasteellinen toimintaympäristö. Tansania on maailmanpankin mukaan yksi hankalimpia maita yritystoiminnan kannalta. Parin vuoden takaisen rankkauksen mukaan maa oli 140:s 153 maan vertailussa. Tansania haaveilee pääsatamansa tulosta Itä-Afrikan tärkeimmäksi, mutta maalta puuttuu vielä rohkeutta hyödyntää yksityissektorin innovatiivisutta sataman toiminnan tehostamiseksi.Infrastruktuurin puutteet hidastavat sataman muutosta valtasuonen pääksi, josta hyötyisivät myös meriyhteyttä vailla olevat Ruanda, Uganda, Burundi, Kongon Demokraattinen Tasavalta, Sambia ja Malawi.
Vaikeuksista huolimatta suomalaiset Jukka Pekka Kärkkäinen ja Mari Pennanen näkevät yritystoiminnan parhaana ratkaisuna kestävän talouskehityksen kannalta. Yksityisyrityksen opit ja kilpailu vauhdittavat sataman toimintaa ja tukevat tietotaidon siirtymistä Tansaniaan.
DSM Corridor Group Ltd (DCG) on 43-prosenttisesti suomalaisomistuksessa toimiva yritys Dar es Salaamin satamassa. Neljä vuotta sitten perustettu yritys purkaa isoja rahtilaivoja ennätysvauhdilla verrattuna Tansanian valtion omistaman Tanzania Ports Authority:n (TPA) työtahtiin. Visioita suurempaan, parempaan ja nopeampaan toimintaan on jo kehitelty parisen vuotta, mutta DCG:n vauhtia ja laajenemista jarruttaa Tansanian raskas byrokratia ja valtion tiukka ote sataman valvonnassa.
DSM Corridor Groupia johtaa hollantilainen toimitusjohtaja Erik Kok, apunaan suomalaiset talousjohtaja Jukka Pekka Kärkkäinen ja konsulttiasioita hoitava Mari Pennanen, sekä tansanialaiset operaatiopäällikkö Stephen Mrema ja laivojen muonituksesta ja muista tarpeista vastaava Saada Shabani. Erik on toiminut Dar es Salaamin satamassa jo vuodesta 1984 lähtien, joten hänen paikallistuntemuksensa ja kokemuksen tuoma taito selvittää erilaisia ongelmia ja tarpeita edesauttoivat yritystä pääsemään jaloilleen.
Mari ja Jukka Pekka tulivat Tansaniaan eri reittejä. Mari tuli ensimmäisen kerran maahan YK:n työtehtävissä 1997, kun taas Junnun tausta on finanssisektorilta, pörssistä ja Varmasta. Kummallekaan ei merenkulkuala ollut entuudestaan tuttu, mutta molempien mielestä DCG:n suurimpana vahvuutena onkin juuri yhtiökumppaneiden eri taustat ja niiden tuomat erilaiset taidot. Jukka Pekan mukaan tulon jälkeiset pari vuotta yritys onkin kasvanut tasaista tahtia.
Yksityisen yrityksen pyörittäminen ei ole helppoa ja haasteita riittää toimittaessa maassa, jossa ei Suomen tavoin arvosteta tai rohkaista yksityisyrittäjyyttä tai edes huomioida yritystä, joka on markkinataloudelliselta pohjalta tuottava ja jonka kautta monet paikalliset ihmiset saavat elantonsa.
Maailmanpankin parin vuoden takaisen liiketoimintaympäristöraportin mukaan Tansania on yksi maailman hankalimpia maita liiketoiminnan kannalta. Sen järjestysluku1 oli 140 vertailussa mukana olleen 153 maan joukossa. Tästä huolimatta kantapään kautta oppineet suomalaiset näkevät paljon hyviäkin puolia yrityksen pyörittämisessä Tansaniassa.
"Tansania on yksi maailman köyhimmistä maista, ja yksityissektorilla toimiminen on mielestämme parasta kestävää kehitystä. Investoimme omaa pääomaa, niin osaamista kuin rahaakin tämän maan kehittämiseksi ja suurimmat saavutuksemme tästä kestävästä kehityksestä ovat olleet työntekijöidemme urakehityksen tukemisessa, Kärkkäinen ja Pennanen kertovat.
"Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat Hussein ja Benneth. Ennen molemmat työskentelivät silloin, kun sattuivat löytämään työtä, enimmäkseen lapion varressa erilaisissa hanttihommissa. Yritykseen tultuaan ja positiivisen kehityksen kautta he toimivat nyt työnjohtajina vastuullaan parhaillaan jopa sata työntekijää."
Kaksi hyvää esimerkkiä eivät kuitenkaan riitä. Tansaniassa vallitsee huutava pula teknisestä osaamisesta ja johtamistaidosta. Teknisen henkilöstön puute on venyttänyt johtoportaankin työvuorot jopa 27-tuntisiksi ja pakottanut talousjohtaja Kärkkäisen toistuvasti "bobcatin" puikkoihin lastia purkamaan. Työvoimaa raskaaseen työhön löytyy, mutta tietotaitoa erityisaloilta ei.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu teknisen henkilökunnan puutteeseen. Toimintaympäristö Suomeen verrattuna on todella erilainen. Kärkkäisen mukaan Suomessa hankittu ammattitaito toimii pohjana, mutta Tansaniassa toimiessa voi unohtaa suurimmaksi osaksi suomalaisen logiikan. Pärjääminen vaatii uusien toimintaperiaatteiden oppimista ja soveltamista.
"On tärkeää olla aina kohtelias ja positiivinen, vaikka olisi sanomisen paikka. Sataman toiminnan kehittäminen on erityisen vaikeaa, kun edes rakentavaa kritiikkiä ei satamaviranomaiselle voi esittää. Luovuutta ja mielikuvitusta vaaditaan, kun pitää kohteliaasti osata ilmaista ongelmat vastapuolen tuntematta sitä arvosteluksi,” Pennanen kertoo.
"Kuitenkin olemme edenneet alkuajoista paljon eteenpäin ja oppineet löytämään mitä eriskummallisimpia ratkaisuja ongelmiin, koska olemme pystyneet vaikuttamaan kehitykseen joillain sektoreilla, esimerkiksi antamalla neuvoja verottajalle," DCG:n suomalaiset toteavat. Yritys sai viime vuonna erityismaininnan ollessaan yksi Tansanian parhaimmista veronmaksajista.
Isojen rahtilaivojen purkaminen ja saaminen mahdollisimman nopeasti takaisin merelle on yksi DCG:n tuottoisimmista tehtävistä, sillä rahtilaivan seisominen satamassa maksaa koosta riippuen 20 000 dollarista 32 000 dollariin päivässä. DCG on asiakkaille taloudellisempi vaihtoehto, sillä se pystyy purkamaan keskimäärin 2000 tonnia irtokuormaa päivässä verrattuna valtiollisen TPA:n 750 tonniin päivässä. Tämä vähentää rahtikustannuksia yli 20 dollaria tonnilta.
Lisäkapasiteetin saaminen satamaan on välttämätöntä. Tansania suunnittelee nostavansa yksistään lannoitteiden vuosittaisen tuonnin nykyisestä 200 000 tonnista 700 000 tonniin vuoteen 2009 mennessä ja 1,4 miljoonaan tonniin vuoteen 2014 mennessä. Sataman potentiaalia kasvaa itäisen Afrikan suurimmaksi ja tärkeimmäksi satamaksi ei ole osattu hyödyntää. Sijainniltaan se on paras mahdollinen tavaran kulkuväylä ilman meriyhteyttä oleville Ruandalle, Ugandalle, Burundille, Kongon Demokraattiselle Tasavallalle, Sambialle ja Malawille.
Nykyisen infrastruktuurin heikkous on kuitenkin lisännyt muiden satamien kilpailuedellytyksiä. Tansanian päätös olla yksityistämättä satamaa on tullut maalle kalliiksi, sillä sataman pyörittämiskulut ja menetetyt ansiot muualle päätyvistä laivoista huomioiden valtio saa huomattavasti vähemmän tuloja, kuin satama tuottaisi veroina ja vuokrina, jos yksityiset yritykset johtaisivat laivojen purkamista ja tavaran eteenpäin viemistä.
Irtokuorman purkaminen Tansaniassa on hidasta ja sotkuista toimintaa, kun TPA ei pidä huolta operaatioiden siisteydestä, ja laiteongelmiin reagoidaan vasta, kun operaatio on pysähtynyt. Päiväkapasiteetin moninkertaistamiseksi 2000 tonnista 5000 - 10 000 tonniin DCG on jo pitkään suunnitellut lannoiteterminaalin rakentamista sataman läheisyyteen.
DCG:n visioiden mukaan rahtilaivojen kuorma voitaisiin tyhjentää sinne liukuhihnoja pitkin. Nopeuden lisäksi terminaali vähentäisi satamassa vallitsevaa liikennekaaosta, pitäisi tuotteen puhtaana ja vähentäisi ympäristöhaittoja.
Sataman vieressä on kolme potentiaalista tonttia terminaalin rakentamiselle. Paras tontti sijaitsee 600 metrin päässä laiturista. Käyttämättömät raiteet ovat valmiina ja tilaa on runsaasti, mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä valtio pitää erilaisten putkien varastointia tontilla tärkeämpänä kuin tontin hyötykäyttöä.
