
Konsulttina työskentelevä Elsie Eyakuze kirjoittaa yhteiskunnallista blogia ja toivoo oman työtahtinsa säilyvän siedettävänä. Maansa hallitukselle hänellä on painava viesti: kaikki tarvitsevat koulutusta.
Nimeni on Elsie Eyakuze ja asun Mikochenissa Dar es Salaamissa. Olen sinkku. Perheeseeni kuuluu vanhempieni lisäksi kaksi vanhempaa veljeä ja kaksi vanhempaa sisarta sekä sisarruksieni kuusi lasta. Asun itsekseni.
Olen riippumaton konsultti, kirjoitan ja analysoin erityisesti kehityskysymyksiä. Olen myös The East African -lehden kolumnisti ja kirjoitan omaa The Mikocheni Report -blogiani. Minulla on alempi korkeakoulututkinto sosiologiasta Pennsylvaniasta Yhdysvalloista ja maisterin tutkinto kehitystutkimuksesta Sussexista Iso-Britanniasta.
Yksi konsulttina työskentelemisen parhaista puolista on se, ettei minulla ole ”normaalia” työpäivää. Yritän pitää pari päivää viikossa rauhallisina kirjoituspäivinä ja teen töitä kotona. Muuten viikkooni sisältyy asiakkaiden tapaamista, verkostoitumista ja erilaisiin taide- ja muihin kulttuuritapahtumiin osallistumista.
Toivon, että kymmenen vuoden kuluttua kirjoitan edelleen ja tekstejäni julkaistaan. Teen ehkä silloin väitöskirjaa. Lisäksi toivon, että minulla on tarpeeksi rahaa, jotta voin matkustaa maailmalla ja käydä mahdollisimman monissa paikoissa ja säilyttää silti siedettävän työtahdin.
Monet asiat ovat muuttuneet, kun ajattelen elämääni kymmenen vuotta taaksepäin. Aloittelin uraani vuonna 2002. Nyt pystyn tekemään asioita, jotka kiinnostavat minua. Olen onnekas, sillä elätän itseni tekemällä asioita, joita en olisi pystynyt kuvittelemaan vuonna 2002. Olen myös lihonut vähän ja oppinut ajamaan autoa.
Unelmani on kirjoittaa kirja tai pari minua kiinnostavista aiheista, ostaa talo ja nähdä sisarteni ja veljieni lasten kasvavan. Toivon, että elämä kymmenen vuoden päästä on yhtä kiinnostavaa ja jännittävää kuin nyt.
Jos voisin muuttaa yhden asian maassani, se olisi koulutusjärjestelmä: hallituksen pitäisi tehdä suuria päätöksiä, jotta jokainen tansanialainen oppisi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan riippumatta siitä minkä ikäisiä he ovat. Kaikilla pitäisi olla tietoa käytettävissään ja mahdollisuus oppia uusia taitoja.
Haastattelu: Kristiina Lähde (suomennos Marja-Leena Kultanen)