Oxfordin yliopiston professori Paul Collier puhui Uongozi-instituutin järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa johtavat poliitikot, hallituksen virkailijat ja yksityissektorin edustajat vaihtoivat mielipiteitä. Keskustelu toi tärkeän lisän Tansaniassa vilkkaana kuohuvaan keskusteluun luonnonvarojen käytöstä ja tulojen jaosta.
Kuvassa vasemmalta Paul Collier, Jonas Kipokola ja sls Sinikka Antila.
Suomen ja Tansanian rahoittama Uongozi-instituutti (Kestävän Kehityksen Instituutti) järjesti 28.2. keskustelutilaisuuden, jonka pääesiintyjä oli Paul Collier Oxfordin yliopistosta. Collier on tunnettu luonnonvarojen käyttöä tutkiva taloustieteilijä, jonka viimeinen kirja ”Plundering the planet” on saanut paljon kansainvälistä huomiota terävällä analyysillään ja erityisesti luonnonvararikkaille Afrikan hallituksille kohdistetuilla neuvoillaan.
Tilaisuuden avasi instituutin johtaja Joseph Semboja ja sen jälkeen suurlähettiläs Sinikka Antila lausui alkusanat. Ne keskittyivät tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa Tansania on risteyskohdassa luonnonvarojen ja niistä saatavien tulojen suhteen: maassa on käynnissä valtaisa prosessi öljyn, kaasun ja mineraalien löytämiseksi sekä kaivos- ja poraussopimusten laatimiseksi.
Pääministeri Pindan pitkä puhe käsitteli myös luonnonvaroista, etenkin kaivostoiminnan lisensseistä ja veroista tulevia hyötyjä, joiden mahdollista merkitystä Pindan mielestä yliarvioidaan. Hänen mielestään Tansania ansaitsisi enemmän mm. palvelujen tuottamisesta, josta syystä paikallisen kapasiteetin, paikallisen pääoman ja joint venture-tyyppisten yritysten kehittely palvelujen tuottamiseksi ja alkujalostuksen kehittämiseksi ovat tärkeitä. Hyvä hallinto ei Pindan mielestä yksin ole ratkaisu asioihin ja sen tärkeyttä liioitellaan.
Professori Collier ilmoitti heti alussa olevansa eri mieltä pääministerin kanssa. Hän käyttää termiä "plunder" (ryöstäminen) kahdessa mielessä: sekä niin että harvat ihmiset hyötyvät luonnonvaroista, joista saatavien hyötyjen tulisi kuulua kaikille; ja myös koska nykyinen sukupolvi käyttää loppuun luonnonvaroja, joiden pitäisi hyödyttää myös tulevia sukupolvia. Tutkimuksien mukaan esim. Nigerian talous kasvoi valtavasti öljybuumin alussa, mutta sen jälkeen se hidastui - maa ei käyttänyt luonnonvaroista saatuja tuloja julkisen varallisuuden kasvattamiseen vaan pelkkään kulutukseen.
Collierin mukaan päätöksentekoketju, jonka edessä Tansaniakin nyt on, sisältää viisi tärkeätä lenkkiä:
- luonnonvarojen löytö: hallituksen pitää hallita prosessia ja geologisen tiedon tulee olla julkista. Kaikkia käyttöoikeuksia ei kannata kaupata kerralla, sillä kun yhdeltä alueelta löydetään mineraaleja / öljyä / kaasua, se lisää ympärillä olevien alueiden arvoa;
- resurssien arvon siirtäminen yhteiskunnalle: periaatteessa tämä voidaan tehdä kolmella tavalla eli valtion vähemmistöomistamisella yhtiöissä (tätä Collier ei suosittele, sillä se vaatii paljon erityisosaamista eikä takaa tuloja), voittojen verottamisella (mutta yhtiöillä on usein ammattimaisia kirjanpitäjiä, jotka saavat voitot näyttämään hyvin pieniltä) ja lisenssimaksuilla, joita Collier ehdottomasti kannattaa;
- kaivannaistoiminnan fyysisen prosessin hallinta: on luotava esim. kuljetukseen infrastruktuuria (rautatiet, sillat, tiet), joita voivat käyttää monenlaiset tahot ja joita voidaan käyttää moneen tarkoitukseen. Pindan mainitsemat lisävaikutukset, kuten palvelujen myyminen yhtiöille ja sen työntekijöille, ovat myös tärkeitä samoin kuin paikallisten yhteisöjen oikeuksien kompensointi - negatiivisia vaikutuksia mm. paikallisyhteisöille tulisi ehdottomasti välttää;
- päätös siitä, kuinka paljon tuloista käytetään kulutukseen ja kuinka paljon säästetään: säästäminen ja investoinnit tulevaisuutta varten ovat tärkeitä tulevien sukupolvien kannalta. Luonnonvarojen hinnat vaihtelevat ja resurssit ehtyvät jossakin vaiheessa - siksi on tärkeää investoida ainakin 30 % tuloista tulevaisuutta ajatellen;
- päätös siitä, mitä säästöillä tehdään: Tansanian pitää investoida etenkin kotimaassa, jotta saadaan kasvua aikaan muilla sektoreilla. On investoitava koulutukseen ja kapasiteetin kehittämiseen, infrastruktuuriin - mutta samalla parannettava investointiympäristöä, joka on heikko Tansaniassa. Tämä sukupolvi on vastuussa siitä, että säästöt käytetään oikein.
Oletusarvo on, että Tansania ei selviä tilanteesta ja tansanialaisten on vaikea oppia sellaisten maiden kuin Nigerian, Angolan tai Botswanan kokemuksista miten tehdä asiat oikein ja minkälaisia kuvioita tulee välttää. Collier käytti kuitenkin esimerkkinä Saksaa, joka pahan talouskriisin jälkeen päätti laatia talouselämälleen tiukat säännöt. Niihin kuuluivat vahvojen, sääntöjen noudattamista varmistavien instituutioiden pystyttäminen ja vahvistaminen (esim. keskuspankki), sekä asioita ymmärtävien ja tiedostavien kansalaisten kriittisen massan – tämä korostaa koulutuksen ja tiedottamisen tärkeyttä.
Tässä myös Extractive Industries Transparency Initiative (EITI, http://eiti.org/ ) on hyvä ase, samoin Collierin ja muiden luoma Natural Resource Charter (http://www.naturalresourcecharter.org/content/precepts/preamble), joka myös järjestää täsmäkoulutusta sekä kansalaisjärjestöverkoston Publish What You Pay-aloite (http://www.publishwhatyoupay.org/resources/results). Kansainvälinen EITI-ohjelma uskoo, että vahvistamalla läpinäkyvyyttä ja parantamalla hallintoa nämä luonnonvaroja maista vievät sektorit voidaan valjastaa kasvun ja kehityksen moottoreiksi. EITIin kuuluvissa maissa öljy-, kaasu- ja kaivosyhtiöiden pitää julkisesti ilmoittaa mitä he maksavat kenellekin, ja valtioiden pitää ilmoittaa mitä he yrityksiltä saavat. Näin hyötyjä voidaan vaatia ja niiden käyttöä seurata.
Collierin esitys oli erittäin hyvä ja vaikuttava - pääministeri Pinda teki koko ajan muistiinpanoja, kuten myös muut paikalla olleet. Tansanian kaivannaisliiton entinen puheenjohtaja Mpungwe antoi muutamia kommentteja puheeseen, mutta sanoi että oli vaikeata sanoa mitään niin hyvän esityksen jälkeen. Collier puhui vielä Norjan esimerkistä: Norja vaati aikoinaan kaikkia ulkomaalaisia yhtiöitä palkkaamaan norjalaisia työntekijöitä ja nyt maa vie asiantuntijoita maailmalle. Kansanedustaja Zitto Kabwen kysymykseen siitä, mikä on paras tapa saada tuloja valtiolle, hän korosti että suuret tulot ovat verotuksessa, ei palvelujen tarjoamisessa (kuten Pinda ehdotti) - on myös varottava Nigerian esimerkkiä, jossa luotiin valtava määrä fake yhtiöitä muka palveluita tuottamaan. Ongelma on verojärjestelmän yksityiskohtien luomisessa.
Kansanedustaja Makamba esitti kysymyksen sektorin hallinnosta: informaatio on usein väärää ja negatiivisia seurauksia liioitellaan (esim. sopimusten luonnosta tai valtion tulojen määrästä) – miten hallintoa voitaisiin parantaa? Collierin mukaan avain hyvään hallintoon on 1) tulojen tilitys keskuspankkiin ja tilin hyvä valvonta, 2) EITIin liittyminen, 3) luonnonvarojen avoin huutokauppaaminen lyhytlistatuille, hyvämaineisille yhtiöille, ja 4) kansalaisten informoiminen ja koulutus. Kapasiteetin kasvattaminen on erittäin tärkeää, täsmäkoulutuksen avulla koulutetaan tansanialaisia hallinnoimaan päätöksentekoketjun eri osia.
Collier päätti keskustelun toistamalla, kuinka tärkeää on, että Tansania tekee asiat oikein nyt, kun tilanne ei ole ryöstäytynyt käsistä ja mahdollisuuksia todelliseen vaurastumiseen on olemassa. Kokouksen jälkeen hän keskusteli pitkään pääministeri Pindan kanssa, ja kertoi myöhemmin Pindan pyytäneen häneltä apua hallitusta neuvomaan.
Keskustelusta uutisointi oli runsasta ja näkyi monien englannin- ja kiswahilinkielisten lehtien etusivulla seuraavana päivänä. Viimeisen tiedon mukaan presidentti Kikwete on vastikään perustanut työryhmän miettimään luonnonvarojen käyttöä Tansaniassa. Tansania on liittynyt EITIin (http://eiti.org/Tanzania), vaikkakaan sen loppuraporttia ei vielä ole hyväksytty: osa julkisista laitoksista ja yksityisistä yhtiöistä ei ole julkistanut tietoja.
Merja Mäkelä
Luonnonvarojen erityisasiantuntija
Päivitetty 16.5.2012
